Kauniit hiukset on aikain alusta mielletty osaksi aitoa naisellisuutta. Monissa kulttuureissa vielä tänäkin päivänä pitkät hiukset ovat lähes jonkinmoinen normi varsinkin nuorilla naisilla. Ja on miehiä, jotka avoimesti tunnustavat, että lyhyttukkaiset naiset eivät kiinnosta pätkääkään. Onneksi Suomessa kukoistaa monenlaisia hiustyylejä rinta rinnan. Tärkeintähän on, että jokainen löytää sen omimmalta tuntuvan hiusten mitan ja kampauksen.

Itselleni on ollut suurimman osan elämästäni lyhyet hiukset, mutta kokemusta on useita vuosia myös pitkästä ja puolipitkästä tukasta. Plussat ja miinukset on siis eletty läpi joka rintamalla. Vuosien mittaan peiliin katsoessa käynyt selväksi, että viihdyn parhaiten sporttisen sexyssä lyhyessä tukassa, joka on taitavasti piirteitäni korostaen leikattu

Silti olen säännöllisen epäsäännöllisesti kateellinen pitkähiuksisille siskoille. En siksi, etteivätkö hiukseni helposti kasvaisi tuohon mittaan, päinvastoin kasvu tuntuu välillä liiankin nopealta. Kadehdin sitä, miten helppoa pitkätukkaisen on ratkaista tilanne, kun bad hair day iskee. Siitä vain tukka sykerölle tai nutturalle, kiva hiuskoriste tai huivi päälle ja vot, kaikki hyvin.

Sama juttu, kun ollaan täällä Maltan kuuman auringon alla rannalla chillaamassa. Hiki valuu ja lyhyet hiukset joko lätistyvät tai sojottavat tuulen mukana sinne sun tänne. Pitkätukkatyttö kietaisee jälleen koko komeuden rennon naisellisesti kasaan ja työntää siihen jonkin hemmetin nätin vempulan, jolla kliksauttaa kampauksen kiinni. Tai vetäisee suortuvat siistille ponnarille.

Lyhyttukkainen huokaa tässä kohtaa syvään ja vetää ehkä pipon tai hatunreuhkanan syvälle päähänsä. Mutta jos ei tykkää päähineistä? Äh. ”Kätevä” lyhyt tukka pitää oikoa aamuisin, muotoilla oikeanlaatuisella vahalla ja suihkia lakkaa päälle. Joka aamu. Ja sitten taas pestä sitä vahaa ja lakkaa pois. Ja jos tosiaan on laittanut hatun päähän, niin se poistetaan vasta illalla, koska tukka on sen alla pysyvästi länääntynyt.

Toinen kateuden aihe ovat pitkätukkaisten järkyttävän isot säästöt kampaajakuluissa. ”Mä käyn ehkä kerran tai kaksi vuodessa, leikkaan sit latvat aina ite”, he sanovat. Minulle joka juoksen kampaajalla vähintään kuuden viikon välein. Huoh.

Mutta silti, rakastan lyhyttä tukkaani, koska se on niin minua. Jaksan maksaa kampaajakulut ja fiksata kuontaloni päivittäin, koska minulla on siinä hyvä olla. Eikä tarvitse keräillä pitkiä hiuksia lattialta, sängyltä, sohvalta, kylppäristä… Kateuteni on vain hetkellistä.