Työskentelen Moneysitesilla nettikasinopelaamiseen liittyvän markkinoinnin ja viestinnän parissa. Itse en ole kovinkaan pelurihenkinen, mutta tässä hommassa ja elämässä yleensäkin olen monesti pohtinut, miksi ihmiset pelaavat tai eivät pelaa ja mitä he pelaamisesta saavat. Ja nyt puhun nimenomaan niistä ihmisistä, jotka eivät ole peliongelmaisia.

Nyt jo taivaalle tähdeksi lähtenyt äitini oli pelaamisen suhteen hyvin samanlainen kuin minäkin. Se ei häntä mitenkään erityisesti viehättänyt. Mutta silti äiti osti silloin tällöin arvan. Piti ikään kuin varmuudeksi joskus kokeilla, olisiko kohtalolla sittenkin jotain pientä mukavaa ekstraa tarjottavana. Muulta osin elämä perustui perisuomalaiseen ahkeruuden arvostukseen ja vanhalle kansalle tyypilliseen pahan päivän varalle säästämiseen.

No, mihin asti omena putosi puusta? Tjaah, minäkin saatan ostaa arvan joskus harvoin tai kokeilla hetkellisesti nettikasinpelejä söpöillä pikku panoksilla. Tarina kertoo, että olisin muutaman kerran elämässäni ihan lotonkin laittanut. Muistan myös voittaneeni kerran sen verran, että sain ostettua uudet farkut. Mutta pelaaminen ei varsinaisesti vedä puoleensa, koska en usko sillä rikastumiseen. Tosin ei säästäminenkään kovin vahvasti – sorry, äiti. Kerran täällä vain eletään, joten sen mitä tienaan, käytän siihen, että teen elämästäni parasta mahdollista.

Mielenkiintoista on, että oma poikani näyttää kuuluvan samaan jatkumoon. Satunnaisesti hän saattaa lyödä pienen urheiluvedon ja jopa voittaakin. Voittamisessa hänen mielestään parasta tuntuisi olevan se, että hän on sillä osoittanut tiettyä urheiluasiantuntijuutta.

Myös ex-miesystäväni, entinen kilpaurheilija, haki vedonlyönnistä samaa asiantuntijafiilistä, mutta aivan toisessa mittakaavassa. Betsaukseen kului helposti satasia viikossa. Tosin voittojakin sitten napsui kohtalaisella taajuudella, joskus hyvinkin isoja. Ja minne ne menivät? No, takaisin vedonlyöntiin. Mies piti kirjaa pelaamisestaan vuositasolla, ja tunnusti itsekin, että nollille tai miinuksellehan se aina lopulta menee. Tulot omasta yrityksestä olivat hyvät, joten vedonlyöntiin oli varaa, ja tappiot hän piti systemaattisesti kohtuuden rajoissa

Kerran kysyin, mitä iloa on isoista voitoista, jos pelaa ne kumminkin aina uudestaan. ”En mä pelaa rikastuakseni, vaan pelkästään jännityksen vuoksi”, hän vastasi. Ja se oli mitä ilmeisimmin totta.