Miten löysin oman tyylini? Sepä onkin mielenkiintoinen tarina. Ihan helppoa se ei ollut, ja uskon, että minulla on paljon kohtalonsiskoja, jotka ovat kokeneet jotain samanlaista – tai ovat edelleen hiukan hukassa puvustonsa koostamisen ja asukokonaisuuksien rakentamisen kanssa.

Loikataanpa aimo askel ajassa taaksepäin, vuosiin, jolloin työskentelin tiiviisti tanssialan hommissa ja olin pienen ihanan pojan yksinhuoltaja. Työ ja lapsi täyttivät elämän niin, että energia ja aika eivät riittäneet sellaisen ylellisyyden kuin tyylikkään pukeutumisen pohtimiseen puhumattakaan vaikkapa kynsien lakkaamisesta. Rahaakin oli kovin niukasti. Vaatekaappi sisälsi mitä sattuu sekalaista sälää.

Yhtenä kauniina päivänä sain sitten perinnön. Ei mitään suureellista, mutta pari kymppitonnia helpotti elämää huomattavasti. Päätin toteuttaa haaveen vaatekaapin sisällön uudistamisesta siten, että vaatteet olisivat ”kivoja”, sopisivat nimenomaan minulle ja muodostaisivat vaivatta tyylikkäitä asukokonaisuuksia. Tein ihan budjetinkin hankinnoille. Mutta. En tiennyt, mitä ja millaista hankkia eikä ollut mahdollisuutta luuhata tunti- tai päivätolkulla kaupoilla.

Sain loistoidean: varasin ajan ison tavaratalon pukeutumisneuvojalle. Palvelu oli silloin ilmaista, eikä ostopakkoa ollut. Vaihdoin muutaman meilin neuvojan kanssa kertoen budjettini, hiukan faktoja itsestäni ja omia ajatuksiani ja toiveitani suuntaa antamaan. Tapaaminen sovittiin lauantaiaamuun. Juttelimme hetken ja sitten pukeutumisneuvoja passitti minut muutamaksi tunniksi kaupungille. Ihmettelin, miten näin pikaisen tuttavuuden perusteella voisi löytää puvuston kenellekään.

Kun palasimme takaisin, sain kokea jotain uskomatonta. Sovitushuoneessa odotti aivan ihana setti housuja, hameita, yläosia, kenkiä ja laukkuja, jotka sopivat minulle kuin valettu, jopa housun lahkeen mittaa myöten. Tehtäväkseni jäi valita, mitä otan ja mitä jätän. Tein valintani epäillen, että budjettini ei niihin veny. Mutta simsalabin! Budjetti piti kuin pitikin täysin kutinsa. Suorastaan maagista ammattitaitoa, moista harvoin kokee. Muodin ammattilainen, jolla oli pelisilmää.

Tuo puvusto toimi alkusysäyksenä koko vaatekaappini uudistukselle, ja sen kautta alkoi polkuni omaa, varmaa ja itseluottamusta kohottavaa tyyliä kohden. Vähitellen opin tekemään oikeita, vaate- ja asustevalikoimaani täydentäviä hankintoja ja nauttimaan niiden yhdistelystä persoonaani heijastavalla ja kehoni parhaita puolia korostavalla tavalla. Aloin käyttää myös koruja ja huiveja.

”Sä näytät aina niin hyvältä, niin mikset ikinä lakkaa kynsiä?” kysyi ystävä kerran. Silloin tajusin, että lapsihan on jo aika iso ja aikaa riittää jopa kynsien kaunistamiseen. Ja hankin kumihanskat tiskausta varten. On ihanaa olla naisellinen ja pukeutua hyvin. Peilistä katsoo kivan näköinen ja onnellinen ihminen.